Kiistattomasti vanhin unkarilainen koirarotu ja epäilyksettä - kokonsa ja luonteensa perusteella  - upein. Se on toiminut paimenten johtajakoirana; sitä käytettiin harvoin paimentamiseen. Sen työnä oli karjalaumojen vartioiminen, mihin tarkoitukseen se olikin aivan ihanteellinen valppautensa, rohkeutensa ja voimakkuutensa vuoksi. Vaistoonsa luottaen, ollen vastuuntuntoinen, tuntien oman voimansa, ollen itsenäinen ja pelottoman rohkea, se suojeli laumaansa kaikilta pedoilta, aivan kuten se nykyään - tehtäviensä muututtua - puolustaa kaikkea, mikä sen haltuun uskotaan.

Vanhin säilynyt kirjoitus, jossa sanaa "komondor" käytetään, ajoittuu vuoteen 1544. Ensimmäinen kuva menneiden aikojen komondorista löytyy Ferec Pethen luonnonhistoriasta vuodelta 1815. Komondor on ollut unkarilaisten paimenten uskollinen seuralainen läpi vuosisatojen. Tekemiensä palvelusten vuoksi siitä tuli erittäin arvostettu ja vain parhaiden yksilöiden annettiin pariutua.

Joistakin vanhoista kirjoituksista ilmenee että paimenet leikkasivat komondorin turkin keväisin ja etenkin penikoimisen jälkeen. Asiaa tuntemattomat sekoittivat helposti vastaleikatun komondorin kuvasziin.. Nämä kaksi rotua sekoitettiin usein vanhoissa kirjoituksissa, kuvissa ja traditioissa toisiinsa ja luultavasti niitä risteytettiinkin keskenään. Kysymys kuinka nämä kaksi rotua pysyivät erillisinä on yhä ilman vastausta.  Oliko niillä paimenyhteisässä erilaiset roolit ja tehtävä vai erottiko maantieteellinen raja ne toisistaan? Tosiasia on, että molemmat rodut kehittyivät toisistaan riippumatta. Ainoa merkittävä ero nykyisen ja vuosisadanvaihteen komondorin välillä on koko. Koon lisäys johtuu voimakkaammasta ravinnosta ja paremmasta koiranpidosta. Rodun ulkonäkö ei ole muulla tavoin merkittävästi muuttunut. 1910 - 1920 luvulla oli ratkaiseva merkitys, koska silloin alkoi varsinainen jalostustyö ja koirien rekisteröinti. Samalla myös varsinaiset koirien kasvattajat kiinnostuivat rodusta. He pyrkivät saamaan rodusta esteettisesti miellyttävämmän. Heidän oli vaikea hyväksyä vanhanajan takkuista "pustaturkkia", alettiin suosia kevyempää ja helppohoitoisempaa, siistimmän näköistä naruturkkia.

Ensimmäinen rotumääritelmä komondorille on kirjoitettu v. 1924 ja rodun latinankieliseksi nimeksi on määrätty: Canis Familiaris Pastoralis Villosus Hungaricus, sen laati Dr. Emil Raitsits. Paimenet halusivat komondorien olevan valkoisia, koska se auttoi heitä tunnistamaan ne yöaikaan, mutta heillä ei ollut mitään vaaleita laikkuja tai kellertävää turkinsävyä vastaan. Ihopigmentin väri kiinnosti heitä, koska oli tunnettua että tummapigmenttinen iho kesti ja parantui paljon helpommin. Vanhoissa kuvissa näkyy pystykorvaisia komondoreja, se johtuu siitä että entisaikaan leikattiin yleisesti paimenten koirien korvat, jotta sudet tai toiset koirat eivät repisi niitä. Revitty korva parani huonosti.

Viime sotien aikana komondorkanta vähentyi lähes sukupuuttoon. Miehittäjien sotilaat pelkäsivät näitä vartioivia koira ja ampuivat ne heti nähdessään. Piilossa pidettyjä koiria jouduttiin lopettamaan kovan ruokapulan vuoksi. Nykyinen komondorkanta on lähtöisin muutamista elossa säilyneistä yksilöistä ja on näin jalostuksellisesti hyvin kapealla ohjalla.  Kanta on kuitenkin saatu laajenemaan.

Komondoreja kasvatetaan myös U.S.A.ssa, Kanadassa, Keski- ja Etelä-Euroopan maissa ja jonkinverran myös Pohjoismaissa.

Suomeen ensimmäinen komondor on tuotu 1978 ja nykyisin Suomessa on n. 50 yksilön kanta.