Kumaaniheimojen saapuessa Pannonian tasangolle oli heillä mukanaan suuria valkoisia koiria vartioimassa laumoja ja omaisuutta ja pieniä vahvaturkkisia koiria ajamassa eläimiä. Näitä karjaa ajavia koiria he kutsuivat puliksi.

Sana PULI tarkoittaa alkuperäisessä merkityksessä pientä paimentavaa koiraa. Pulia on kasvatettu ennenkaikkea työkoiraksi ja sen ulkomuodolle ei ole asetettu juuri vaatimuksia; luonteenpiirteistä oli tärkeitä: oppivaisuus, tottelevaisuus, kestävyys ja nopeus sekä työhalukkuus, ne ominaisuudet ovat säilyneet kautta vuosisatojen.

Ulkonäöltään alkuperäinen puli on ollut hyvin epäyhtenäinen riippuen paikkakunnasta ja käyttötarkoituksesta.

1600-1700 hankittiin Unkariin jalostuskarjaa Länsi-Euroopasta ja samoin vietiin karjaa muualle. Karja kuljetettiin ajamalla koirien avulla. Silloiseen pulikantaan sekoittui näin muita keskieurooppalaisia paimentavia koiria. Paimenet eivät juuri välittäneet koiriensa ulkonäöstä, kunhan se oli tehtävänsä sopiva.

1800-luvulla luonnontieteilijät kiinnostuivat unkarilaisista paimentavista koirista ja alkoivat tutkia niitä. Tutkijat jakoivat tapaamansa paimenkoira-aineiston - pulin eri variaatiot - kolmeksi roduksi, joille laadittiin rotumääritelmät.

• nyöriturkkinen koira tunnetaan PULIna

• terrierimäinen koira tunnetaan PUMIna

• pystykorvainen, lyhytkarvaisin koira tunnetaan MUDIna

1920-luuvullla Dr. Emil Raitsits laati pulille rotumääritelmän ja sai ihmiset kiinnostumaan puhdasrotuisen pulin jalostuksesta.

Rotumääritelmässä puli oli jaettu neljään eri kokoluokkaan

• yli 50cm korkeat poliisikäyttöön ja vartiointiin  tarkoitetut pulit

• 40 - 50 cm korkeat nauta- ja sikakarjaa paimentavat puli

• 35 - 40 cm korkeat lampaiden paimennukseen käytettävät pulit

• alle 35 cm korkeat seurakoirapulit

Tiedetään myös ettei pulin turkki ollut nykyisenlainen n. 100 vuotta sitten. Koiran turkki tuli olla lyhyempi, jotta se voi liikkua vapaammin ja liikutella päätän nopeammin. Puli kerittiin useimmiten samanaikaisesti lampaiden kanssa. Talveksi paimen antoi puli  turkin kasvaa pidemmäksi ja karkea peittävä karva antoi niin hyvän suojan ettei pahinkaan pustanpakkanen voinut vahingoittaa pulia. Tiheä sopivan pituinen turkki oli pulille välttämättömyys jo kauan sitten. Vanhanajan puli oli pidempi kuin nykyinen. Paimenella piti olla nopealiikkeinen solakka koira. Kuono-osa oli myös pidempi ja kapeampi. Korvat olivat enemmän tai vähemmän pystyt. Vasta rotumääritelmän julkaisemisen jälkeen nykyinen pulin ulkonäkö on yleistynyt. Pää on muuttunut pyöreämmäksi, runko lyhyemmäksi, samoin kuono on lyhentynyt ja pulille on vakiintuneet luppakorvat.

Nykyinen rotumääritelmä hyväksyy vain yhden koon.

Ensimmäinen ominaisuus joka pulia jalostettaessa katosi oli ruskea ihon pigmentti ja monivärisyys.

Viimeisen 30 vuoden aikana on pulin ulkomuoto yhtenäistynyt ja hienostunut. Sisäisiä ominaisuuksia on muutettu sitäkin vähemmän.

Pulin hienot luonnolliset ominaisuudet ovat saaneet sen tulemaan tunnetuksi ja kasvatetuksi joka puolella maailmaa ja se on tunnetuin unkarilaisista paimenkoiraroduista.

Pulin latinankielinen nimi Canis familiaris ovilis villosus hungaricus merkitsee suomennettuna: vahvaturkkinen unkarilainen paimentava koira.

Ulkonäöllisesti pulilla on yhteneväisyyttä tiibetinterrierin ja polski ovwcarek nizinny´n kanssa, niillä on ollut myös sama alkuperäinen käyttötarkoitus